Ei uskoisi, miten tuskallista oli olla kolme päivää ilman tietokonetta, kun vanha uskollinen otti ja kuoli. Onneksi on supernäppärä veli, jolle kiikutin potilaan tänään ja sain takaisin myös ♥ Voi onnea!
Koneen ollessa Arton hellässä huomassa vein äidin käymään mökillä. Kevät on aikankin kuukauden jäljessä, joten mökki oli edelleen lumen saartama, mikä ei toki tyttöjen hauskuutta vähentänyt tippaakaan. Ne saivat juosta lumessa ja haukkua niin paljon kuin jaksoivat, kun kylä oli kerrankin lähes tyhjillään :)
Potilas menee vielä jossain vaiheessa toiseen vaiheeseen, koska muisti ei vain ota riittääkseen. Kone-parka on tainnut saada tartunnan käyttäjältään Ja nyt selain näköjään viskoo pellolle muutaman minuutin välein, mutta eiköhän tämäkin ongelma ratkenne.
Tui on tässä kovin viisaan näköinen eläin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti