sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Ojanko - aina ja ikuisesti...

Oiva ja Ansku näyttävät pienemmille pennuille mallia :)


Lotto ja Johanna



Hups ja Marko






Sunnuntai eli vauvatreenipäivä. Tänään meni Ojangossa klo 16-21:45 muita koulutellen. Pistää taas miettimään, onko tässä pienintäkään järjen hiventä missään... 16. vuosi putkeen käsittämätön määrä ilmaista työtä. Toisaalta onhan näiden vuosien aikana nähnyt paljon erilaisia koiria ja ohjaajia. Koiriin ei kyllästy koskaan, niiden oppimista on ilo seurata aina vaan. Väkisinkin välillä silti miettii, onko se sen arvoista.. Tai siis onko minun vapaa-aikani minkään arvoista.

Noh, tänäänkin oli kuitenkin hienoja koiria kehässä ja nähtiin loistavia onnistumisia ja selviä edistysaskelia. Eihän siitä mihinkään pääse, että on ihanaa, kun ihmiset ja koirat oivaltavat uusia asioita :)

Eilen omaan kotiin lähtenyt tyttönen pääsi tänään hetkeksi vanhan lauman seuraan ja suuntasi heti määrätietoisesti maitobaarille. Vain äiskän gourmet-tarjoiluja näytti olleen ikävä :) Pikkuinen on aloittanut hienosti uudessa laumassa. Se on leikkinyt innolla uuden isosiskonsa eli Sinnin kanssa, tehnyt kaikki tarpeensa ulos, syönyt hyvin, matkustellut tyytyväisenä autolla ja nukkunut pitkät yöunet =) Hieno lapsi!

Vaaleanpunaisen 'varaus' meni puihin, joten nyt kaksi pennuista on vielä omaa kotia vailla eli isomusta ja v.pun. Toivottavasti pikkuisille löytyisi mahdollisimman pian omat rakastavat, harrastavat kodit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti