Uskollinen heppani eli pieni kaksipaikkainen raaserini matkusti eilen viimein korjaamolle hinausauton kyydityksellä. Nyt ei auta kuin toivoa, että vika ei ole suuren suuri vaan ihan mitättömän pieni, eikös niin. Vastoinkäymiset viime päivinä voisivat hellittää edes sen verran.
Meillä oli tänään ensimmäinen kunnon Ojanko-päivä, kun pidimme kevään ensimmäisen Ojanko Cup -osakilpailun. Kentät olivat jo loistokunnossa, siis ne, jotka on aurattu. Aurinko paistoi ihanasti ja helpotti vähän tuiman viiman tehoa. Paikalla oli ihan kivasti porukkaa. Minä tuomaroin möllit ja ehdin katsoa maksikilpailevien ratoja. Osallistujissa oli taas monta hienoa koiraa. Loistopäivä siis.
Omista koirista mukana hengasi vain Tuitui. Tuikeli osallistui innolla alku- ja loppujärjestelyihin. Se on aina elementissään ihmisjoukoissa. Tui osallistui innolla esim. teltan pystytykseen lähes myrskytuulessa, eikä piitannut pätkääkään lepattavista seinistä tms. Tui ei edelleenkään ole reagoinyt epävarmuudella mihinkään muuhun kuin vieraisiin koiriin ja sehän johtuu vain ja ainoastaan äiskän esimerkistä... Sama tilanne siis kuin Kiusalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti