tiistai 2. marraskuuta 2010

Vai rauhallista...

Meidän pieni enkelilapsemme on viettänyt viime ajat komentelemalla isoja tyttöjä haukkumalla, ei kivaa ollenkaan. Tuike leikkii mielellään tappajahaita/alligaattoria/piraijaa, paperisilppurin ja mutakaivurin hommat käyvät kutsumustyöstä. Se käy kiinni kuin sika limppuun ja surutta tapporavistaa niin mamman ponihännän kuin sormetkin. Tuike on myös kunnostautunut varastamalla muiden tyttöjen puruluut suoraan omistajaltaan. Eivätkä isot likat ole edes vaivautuneet kommentoimaan koko toimenpidettä! Ei edes Vimma!

Tuike ei halua tulla sisään ulkoilujen jälkeen, vaan yrittää karata miljoonaa pinkoen, kun se huomaa olevansa kotinurkilla. Kivakiva. Se pitää napata hyvissä ajoin syliin, koska mikään houkuttelu tai isojen tyttöjen esimerkki ei toimi pätkääkään. Sen sijaan haukkumiesssa isojen tyttöjen esimerkki näytetään pistettävän heti merkille ja pikkuapina kommentoi innolla muiden mukana.

Tuikkeen uhmaikä senkun pahenee päivä päivältä, joten alkaa olla korkea aika tiputtaa neitonen takaisin maan pinnalle ja kuolevaisten joukkoon. Tuike on jo iso tyttö, joten se kaipaa lisää mielenkiintoisia asioita ja selviä rajoja elämäänsä. Siitä olisi ehkä sittenkin pitänyt tehdä Tuittu ;)

Tuike ja Vimma leikkivät tosi paljon ähellyspainileikkejä ja niillä on hauskaa keskenään. Kiusa haluaisi leikkiä enemmän juoksuleikkejä ja ne eivät oikein vielä suju, kun vauhti- ja painoeroa on vielä jonnin verran.. Tuike on todella kiinnostunut Mytystä ja liehittelee ja kutsuu Myttyä usein leikkiin. Mytty ei ole vielä ihan syttynyt, vaikka on muutaman kerran itsekin kutsunut Tuikketta painimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti