Tänään oli taas agilitypäivä Keravalla. Sinne päästäkseni tarvitsin kuljetusapua, koska rakas autoseni on jumissa parkkipaikalla kesärenkaat allaan. Onneksi apua löytyy, kun sitä tarvitaan eli saimme Kiusan kanssa kyydin aamulla Keravalle Tanelilta ja pääsimme takaisin Merin uudella autolla. Ihanaa! Suurkiitos molemmille.
Treeneissa oli hauskaa kuten aina ja näimme taas erinäisiä loistosuorituksia. Pantse ja Taneli olivat sairaan taitavia ja ripeitä kuten aina. Kiusa ja Meri olivat aivan häikäiseviä, voi sitä vauhdin ja taidon määrää!
Vauvaryhmäläisistä Tico oli ehdottomasti yksi päivän tähdistä, hillittömän hieno ja taitava nuorimies. Qissa ja Elmo tekivät hienosti hommia. Kisaavista myös Viivi oli loistovireessä ja teki hienoa työtä. Rinalla oli niin kova vauhti, että pito ei oikein ottanut riittääkseen mattopohjalla ja neitonen suti tyhjää ja oli muutamaan kertaan nurin radan aikana. Toivottavasti lihakset eivät menneet jumiin treenien jäljiltä. Herttakin teki hienosti hommia, vaikka takana oli traumaattinen kisakokemus, etenkin ohjaajaparalla. Konsta ja uusi lainaohjaaja olivat erittäin vakuuttava pari!
Pakkasta piisaa, mutta Tuike rakastaa lunta ja ulkona rynnistelyä. Minua hiukan hirvittää, kun neitonen rakastaa lumessa pomppimista, vaikka vauvamasu on vielä paljas... Tuikeli on tosi iloinen pieni koiralapsi <3
Tuike on nyt härnännyt Kiusaa ihan asioikseen asti. Toistaiseksi Kiusa on ollut sen kanssa tosi kärsivällinen, mutta siitä tulee taatusti vielä sanomista. Kiusa on jo pari kertaa komentanut Tuiketta ja pikkulikka on osoittautunut kunnon draamaqueeniksi. Ensimmäisellä kerralla luulin, että nyt kävi tosi huonosti, mutta Kiusa oli vain tukistanut lapsosta kevyesti. Tuike kiljui kuin päätä olisi nirhattu irti tylsällä voiveitsellä. Olisi voinut kuvitella, että se teki kuolemaa. Hönö lapsi.
Toisaalta teatraalisuutta on kuulemma suvussa liikkeellä ennestään ;) Vimman sisko, Siiri, ymmärtää nämä draaman päälle. Ja Tuikkeen veli Veijari on osoittanut samanlaisia taipumuksia. Kyllähän siitä kannattaa jo kiljua, jos melkein voi jotain sattua, eikös? Tai jos vaikka ehkä melkein osui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti