torstai 30. syyskuuta 2010

Tappajamarsujen hyökkäys










Pentuset ovat jo isoja koiranalkuja. Ne ovat päivä päivältä nopeampia ja osaavampia ja alkavat näyttää jo minikokoisilta valmiilta koirilta, varsinkin, kun korvatkin jäävät tytöiltä välillä vahingossa hetkeksi pystyyn. Pennut ryysivät luokse kutsusta hirmuista kyytiä, Pikkulikka on oppinut 'nimensä' ja tulee kutsusta kovaa kyytiä vaikka täydestä unesta. Se kun nukkuu monesti kaukana muista ja jäisi muutoin välillä paitsi maitobaaritarjoilusta sun muusta kivasta ohjelmasta.

Kaikki pennut ovat erittäin innokkaita leikkimään leluilla ja painimaan keskenään. Ne repivät ja järsivät kaikkea mihin vain yltävät ja ne yltävät yllättävän moneen paikkaan ketterinä kiipeilijöinä... Ne kantelevat ja raahavat tavaroita ympäriinsä, todistettavasti myös hyppääminen lelu suussa käy ihan vaivatta.

Temperamentti kuohahtelee kaikilla tasapuolisesti ja kaikki leikkivät toistensa kanssa. Pentuset roikkuvat myös varsin huolettomasti äiskässään, nakertavat huulia ja maistelevat korvia, kiskovat hännästä ja kiipeilevät päällä. Vimmalla on ollut niiden kanssa yllättävän pitkä pinna. Toisaalta pennutkin ovat oppineet, että tietyllä äänensävyllä irtoavaa murinaa on viisaampi totella hyvän sään aikana.

Kaikista on sukeutunut innokkaita pusuttelijoita, valitettavasti tosin innostus on monesti niin kova, että hampaatkin huitovat siinä samalla, tassuista puhumattakaan. Tytöt tykkäävät myös kirputtaa hellästi <3

Poika ja Isotyttö nukkuvat lähes poikkeuksetta jaloissani tai joka tapauksessa minun petini vieressä. Pikkulikka nukkuu mieluiten eteisen kaukaisimmassa nurkassa joko yksin tai äitinsä kanssa. Kaikki nukkuvat mielellään selällään ketarat oikosenaan, ihan kuten suku velvoittaa <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti